Aktiivimalli on puhuttanut kovasti mediassa viimeaikoina ja ihan hyvästä syystä. Ihmiset eivät ole tyytyväisiä hallituksen eriarvoistavaan politiikkaan, ja SAK kokee kilpailukykysopimuksen yhteydessä tehdyt lupaukset petetyiksi. Itse olen kokenut erityisen ikäväksi retoriikan, jossa mielenilmausta vastustetaan vedoten milloin mihinkin taloudelliseen kustannukseen ja hallituksen mandaattiin.
Suomi on demokraattinen valtio. Valtion budjetti- ja lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, jonne kansanedustajat valitaan vaaleilla nelivuotiseksi kaudeksi. Jokaisella on käytössään yksi ääni sosiaalisesta taustastaan riippumatta, kun parlamenttia muodostetaan. Nämä kaikki ovat varmasti yleisesti hyväksyttyjä totuuksia. Itse olen kuitenkin eri linjoilla esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczin kanssa siitä, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa.
Demokraattisessa valtiossa valta on aina kansalla. Sitä valtaa kanavoidaan kansanedustajien kautta, jotta kansalaiset voivat esimerkiksi käydä töissä. Tämä ei kuitenkaan mielestäni demokraattisessa valtiossa saa tarkoittaa, että valta luovutetaan absoluuttisesti kansanedustajille. Neljän vuoden aikana kansanedustajien toimintaympäristö muuttuu, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Eteen tulee päätöksiä, joista ei ole keskusteltu kampanjoissa ja joskus muuttunut toimintaympäristö johtaa jopa vaalilupauksista joustamiseen. Mikäli kansalla ei tällaisessa tilanteessa ole vaikutusmahdollisuuksia jäljellä (paitsi se yksittäinen sähköposti, joka on äärimmäisen helppo poistaa), me sorrumme kansanvallasta yhä lähemmäs harvainvaltaa.
Näissä tilanteissa yksi harvoista mahdollisuuksista, joka työväellä ja kansalla on, on poliittinen lakko. Tämä perustuslaissakin turvattu mahdollisuus mielenilmaukseen on äärimmäisen tärkeä demokratian peruspilari, josta emme saa joustaa. Siksi pidän todella hirveänä sitä, että esimerkiksi EK esittää arvioita lakon kustannuksista. Lakolla varmasti on vaikutus kansantalouteen, sitä en kiistä, mutta mikä on demokratian hintalappu? 18 miljoonaa euroa (SAK) tai 120 miljoonaa euroa (EK) ovat molemmat mielestäni halpa hinta sille, että tavalliset ihmiset voivat vaikuttaa päätöksiin useammin kuin päivän kerran neljässä vuodessa.
Pekka Rantala
Puheenjohtaja, Vasemmisto-opiskelijat